"Onpa Oulun kaupunki kaunis", tokaisin vieressäni istuvalle Sennille kun saavuimme määränpäähämme. Salpiksen ja Kimmon joukkue oli ahtautunut samaan bussiin ja kumpienkin tarkoitus oli mennä Sunny Power cupiin Ouluun. Aloin pakata tavaroita, jotka olin levitellyt bussin lattialle. Haukottelin 6 tunnin bussi matkan jälkeen ja siristelin silmiäni katsoessani laskevaa ilta-aurinkoa. Kello oli yli 12 yöllä ja ainoa ajatukseni oli, että oli pakko päästä nukkumaan. Kuten aikaisemmissa Powereissani, äitini oli pakannut minulle eväät, iltapalaksi. Katsoin koulua, jonka oli määrä olla majoituskoulumme. Valkoinen suuri rakennus, Oulu international school, Oulun kansainvälinen koulu. Raahasin kamani paikkaan, jonne asettua, puolikkaaseen liikuntasalin pätkään, joka oli varattu Salpiksen E- ja D-tytöille, itse olen D-tytöissä. Harmikseni huomasin aamulla olevani lattialla. Ilmapatjani oli vuotanut. Kirosin mielessäni ja nousin istumaan. Herätys olisi yhdeksältä ja olimme voivotelleet sitä. Kello oli kymmentä yli seitsemän eikä väsyttänyt yhtään. Makoilin omalla lattia-paikallani ja odotin että vieressäni, ylempänä, ilmapatjallaan nukkuva Senni heräisi. Huokaisin. Kukaan ei ollut vielä herännyt. Senni heräsi kuitenkin miltei heti, ja hänestä sain seuraa. Muut joukkuelaiset heräsivät tilojen seinistä kimpoilevaan raikuvaan nauruun. Minun nauruuni.

Koko pitkän viikonlopun aikana oli yhteensä 11 peliä. Meidän joukkueemme Salpis 3, dt, voitti 6 näistä 11sta. Sijoituskin olisi mukava tietää. Salpis dt on sijoittunut tavallaan kolmeen joukkueeseen Salpis 1, jossa Senni pelaa, Salpis 2 ja Salpis 3, jossa minä pelaan. Sunnuntai aamuna aloin pakkaamaan tavaroitani takaisin laukkuihin. Sunnuntaina oli kaksi peliä niistä yhdestätoista. Huomasi että Jatta, joka pelaa joukkueessani, oli stressaantunut. Hän huusi minulle kun epäonnistuin ja muutenkin peli oli hänen mielestään varmasti turhauttavaa. Muistan kaikki ilkeät katseet ja "Sun ois pitänyt ottaa se Tuula!" huudot. Niin, oikea nimeni on Tuula. Huomasin erään asian. Olin kadottanut kynsikkääni. Sellaiset sormikkaat, joista on sormista palat pois. Mutta nyt se harmittavin asia.. Siis se vihko, johon koko Antibiootin ja jengin taru oli kirjoitettu, on nyt pyyhitty historiasta. Se jäi Ouluun, tai joku otti sen. Kuitenkaan se ei ole enää mulla ja mun pitää alottaa koko tarina uudestaan. Poistan edellisen kirjoituksen, sillä aloitan kaiken seiska luokan alusta. Toivottakaa onnea Kitylle, sitä se tarvitsee.